Reviiri on vihdoin purkissa. Haikea olo. Ikävä päiväkirjapäivityksiä, kuvia, sanoja ja ihmisiä. Avajaisiin torstaina pakkautui n. 200 vierasta ja tungos oli valtava. Vb:llä nähdään paljon hyvää ja perinteistä valokuvaa, myös sellaista puhtaaksinuoltua ja purtua ja ympäri maan kierrätettyä tavaraa, joka on kiva nähdä, mutta mikä ei välttämättä suuria tunteita herätä.Reviiri on omaa tuotantoa (yhteistyössä) ja sellaisena arvokasta, todella arvokasta.

Viikko Savon kolumnisti ei sano näyttelystä mitään, huomioi kyllä näyttelyn avanneen Pekka Kejosen visiitin synnyinkaupungissaan. Toteaa tosin, että näyttely nousee hilseen yli. Jos Reviiri-näyttely menee useammiltakin yli, niin surkea on tämän savonmaan sietokynnys. Kejoselta ei mennyt ollekaan yli, mutta hänpä onkin viisaasti kiertänyt maata, eikä asettunut kaivamaan hautaansa yhteen paikkaan.

Siis kiireinen viikko. Paskamaiset säät. Liian vähän hiljaisuutta. Liikaa huolta. O:n kanssa rakentelimme tänään tulitikuista ja kaikesta muusta omat maailmamme. Se oli tärkeää.