Tanssi.

Ensimmäisen (ylimääräisen) lomapäivän kunniaksi heräsin ajoissa.
Vein O:n päiväkotiin hitaalla tempolla.
Haistelin hajuvesiä Sokoksella. Vai onko ne ehkä parfyymejä? Hajuvesi kuulostaa enemmän virtsalta. Osa kyllä haisikin sille. Siispä kyllästyin nuuhkimaan. Viime päivien pyrkimykseni kääntyä naiselliseksi naiseksi (osteskelemalla naisjuttuja) ei oikein kulje. Hypistelin sitten jotain alerättejä, mutta nekään eivät kiihottaneet kylliksi. Ostin kuitenkin kaksi pokkaria ja polvisukat. Sukissa on vetoketjut joten ne on kuitenkin aika veikeen naiselliset (tai tyttöjutut ainakin).
Sitten hain toimistolta sinne unohtuneen kirjan, kirjastosta vähän lisää luettavaa, maitokaupan kautta kotiin lukemaan, kuuntelemaan musiikkia ja ottamaan lähikontaktia päiväuniin sohvalla. Heräsin tyynylle valuvaan kuolaani.

Mies luuhasi missä lie töissä ja tuli illalla nälkiintyneenä kotiin. En tajua miksi minun pitää tietää missä päivän lehti on. Kun suostun armollisesti kertomaan sen oletetun piilopaikan (eli pyydän vilkaisemaan sieltä missä se aina on), saan naamalleni pelkkää vittuilua siitä miten olen viettänyt päiväni keksimällä piiloa lehdelle. Lopulta se täytyy antaa miehelle käteen. Kun mies on ensin kolunnut roskikset ja muut todennäköiset säilöt.

Se että sanon etten tiedä ei auta enää. Se oli jonkin aikaa ihan toimiva ratkaisu.
Vaihe 1) Missä mun puhtaat sukat on? En tiedä. (Ne löytyi)
Vaihe 2) Mihin oot piilottanut mun kaikki sukat? En oo piilottanu. (Niitä löytyi)
Vaihe 3) Osta mulle uusia sukkia kun kaikki on hävinneet/ oot hävittänyt kaikki. (Ai jaa)

Mihin se itsenäinen mies meni joka teki mulle ruokaa, eikä koskaan halunnut muuttaa yhteen asumaan? Ottaisin sen mielelläni nyt takaisin kiitos.