Loma on ilmeisen onnistunut jos on oikeasti unohtanut salasanansa, sekä muistisäännöt joilla sitä silloin tällöin vaihtaa. Tosin viimeinen vaihto 4 viikkoa sitten on ollut selkeä mielenhäiriö ja kokeilu. Löytyi se kuitenkin, kun mahdolliseksi vaihtoehdoksi nousi hälyttää atk-tuki paikalle.

Illalla metsästin sieniä. O on lopettanut metsäretkistä nauttimisen ja se jossain määrin lisää nautinnon stressiarvoa. Löysimme kasoittain mätiä herkkutatteja. Nam.

Vänärillä on hiljaista. Katselin aamulla festareitten jälkiä pyöräillessäni töihin. Leirintäalue oli täynnä jätesäkkejä, patjoja, joitakin kappaleita telttojakin. Paljon oli siivottu jo pois. O kävi lauantaina tienaamassa 21 euroa, keräämällä kaatosateessa pulloja ja tuhlasi rahansa leijaan.

Minä olen siivonnut 10 kiloa paperia pois elämästäni ja maailma muuttuu väljemmäksi elää. Tyhjiä laatikoita, joitakin säästettyjä ja täysin arvottomia asioita ja muutama erittäin arvokas. Toinenkin kirjahylly sai uuden värikoodin, mutta vain osittain. Minulla on paljon rumia kirjoja jotka eivät ollenkaan sovi sisustamiseen. Sisustuslehdissä ne kirjahyllyt ovat riemullisen värisiä, kirjojen selkämykset puhtaita ja nimetkin on oikein hienoja. Minulta puuttuu oranssia ja violettia ja muuta näyttävää kirjallisuutta. Voi voi.

Kun alkaa järjestellä kirjoja väreittäin hyllyyn, on aika palata lomalta töihin. Vielä vasenkätinen nainen pysyy hukassa. Päivä täynnä sikamaisten nurkkien siivoamista ja muita sijaistoimintoja.

Kuuntelen Sepulturaa livenä, se soittelee tuolla vastapäisellä niemellä ja väläyttelee sähkövaloja. Lähetin miehenkin sinne, laitoin vähän taskurahaa ja tupakkaa mukaan. O:n mielestä mies ei näyttänyt rokkijätkältä kun puuttui pitkä tukka ja aurinkolasit, mutta minuun teki säväyksen kaapista kaivettu nahkatakki ja vaelluskengät.

Olen siivonnut elämääni, tai kaivanut esiin asioita joita pitäisi siivota. Notkun siis jossakin nostalgian ja muun hömpän nielussa ja se kakistelee minua ulos. Minulle pitävät seuraa Pentti Saarikoski, Raymond Carver ja Risto Köykkä. Miesten ilta. Yllättäen Risto sanoo sen mitä juuri ajattelen:

Sängyn syvimmässä onkalossa
luen ajatuksiani kuin kirjaa
kukkaan puhkeavaa mennyttä

(Risto Köykkä,Perhosetkin ovat vielä hengissä, Otava 1998)

Menen ottamaan uneni ennenkuin ne saavuttavat minut.

Viime yönä näin kun lepakot.

Oskarin näkemys aamun jännittävistä tapahtumista. Äijät leikkasi ensin pensasaidan ja sitten haravoivat lehtiä (kuvassa yksityiskohta).

Taas menin ja luovutin ja ostin digiboksin. Minulla ei ole ollut mitään (kovin) negatiivista suhtautumista siihen laatikkoon ollenkaan, täytyyhän ne uutiset ja dokumentit (CSI New York ja Taken) nähdä vielä joulunakin. Virittelin sen toimimaan ja olin oikein ylpeä itsestäni.

Illalla mentiin metsään joka oli aikalailla koluttu, mutta saimme silti saalista: lampaankääpiä, muutama tatti, orakkaita, kangas- ja haaparouskuja.

Kukaan ei soittanut.
Nautin tästä hiljaisuudesta joka pian loppuu ja muuttuu säntäileviksi viesteiksi, puheiksi, kokouksiksi, puheluiksi, kirjoitukseksi, ylityöksi, avajaisiksi, matkoiksi....

Tänään minulle soitti ystävällismielinen nuori nainen Turusta ja kertoi siellä vallitsevasta paikallissäästä. Suoraan paperista. Hän kysyi sitten säätilaa täällä ja olin niin kovin häkeltynyt etten osannut mitään vastata. Säätila oli tärkeä aasinsilta kauneus ja terveys-lehden kestotilaukseen, josta kiemurtelin irti kertomalla etten ole oikein kohderyhmää, on nimittäin myöhäistä kauneus ja terveys minun kohdallani.

Vaihtoehtona, jos oikein ymmärsin, hän tarjosi synnytys-lehteä.

Hyvää päivänjatkoa!

Sekaisin ja seiniä päin kului maanantai kun
yön kukuin.
O oli pirteänä jo aamusta
rakennettiin legoista
ja mentiin yhdessä osteskelemaan hyödyllistä roinaa.
=
Pyöräilykypärä
Liikkuva linna
Tintin seikkailut 3
Sammakoiden ennustus
"Äiti tarviiko sidukkaa?"
Jotain käsittämättömiä vihreitä lasilättykuulia, joita O kertoi ripottelevansa kaktuksensa ja sitruunapuunsa juurelle. Joo, niitä on nyt minun basilikoissani.
=
Sitten moikattiin yläkerran Aino-mummoa 91v ja vielä ylemmän kerran mummoa joka ilahtui O:n paluusta. Mummot on hyvä juttu. Itse olen tainnut jotenkin jäädä niiltä huomaamatta (jo pienenä tyttönä), mutta O niittää mainetta ja miehistä kunniaa koko rahan edestä. Tosin yksi hullu mummo kerran jossain muualla pinosi postilaatikkooni vapisevin varpain kirjailtuja uhkauksia ja tiputteli tamppaamiani mattoja lumihankeen. Se ei voinut sietää askeleita joita kuuli, vaikkei aina kuullutkaan.
=
O:n katsoessa Tinttiä kaivoin R:n vanhat punaviinin ja kahvin läikyttämät kirjeet esiin ja vielä luinkin ne. (Kyllä, olet varmaan käynyt jo tässäkin). Kaikki tuli niin lähelle. Halpa viini ja rakastuminen. Rakastuminen jostain syystä aina uudelleen. Se tuntuu vieläkin kun sen antaa tulla. Jos.
(Tulin)
=
Keitin perunoita O:lle ja rakensin legoista poliisiasemaa.

Yritän muistaa ostaa jotain tahranpoistoainetta koska pesuaineet on mun salainen intohimo.

Mustikat, kantarellit, metsämansikat, tatit, valvotut valkoviiniyöt ja ahvenet tekevät elämästä lomailun arvoista.
Olen viettänyt kulttuuritonta tai taiteetonta lomaa ja nauttinut siitä ilman suurempia tuskia tai vieroitusoireita. Vain kerran kävin O:n kanssa elokuvissa; tahmaisia karkkeja minigrip-pussista päivänäytöksessä ja pillimehua.
Mummolan mailla metsästin rauhaa ja löysin sen vain yksinäisillä (ja öisilläkin) metsästysretkillä kantarelliviljelmilleni, jotka olen ominut anopilta ja naapurin edesmenneeltä saalistajarouvalta. Kirkuvia ja rasittavia kakaroita ja kakaroiden kakaroita (omaanikin) yritin vältellä ja väistellä. Heidän intoaan laatia ruokalistoja, kauppalistoja, saunavuorolistoja, mitä tahansa listoja ja suunnitelmia, sekä loputonta tyytymättömyyttään kuhunkin kuluvaan hetkeen...

Savonlinnasta kävin ostamassa uudet kengät, vihdoinkin. Vieläkään en ostanut niitä korkokenkiä vaan uudet kumisaappaat. Jälkikasvu oli kaikessa viisaudessaan ja iloluontoisuudessaan kussut vanhoihini, joten luovuin niistä suosiolla.