Kaiken kiireen ja kireyden keskellä kävin tienaamassa 3 senttiä Anti festivaaleilla, the vacuum cleaner -teoksen laitamilla. Myös taiteen keskustoimikunta liikuskelee tänään Kuopiossa. Hyvä juttu.

Eilen en tappanut ketään. En toissapäivänä. En jaksa nostaa kättä surmatöihin. Pesin kaksi koneellista pyykkiä. Käyttelen kieltä säästeliäästi ja puhelen sekoja. Se väsymys, se.



Lisäisin vielä tämän. Ulkona vähän sataa. Pidän tästä. Pidän sateesta joka on ulkopuolellani. Se ei ole märkää.

En saa unia.
Tapoin toissapäivänä kaksi ampiaista.
Tänään yhden kärpäsen.
Nyt menen lukemaan viihdekirjallisuutta.

Susanna Joku sanoi lehdessä tai jossain (mieheni referoi) ettei ole muutamaan vuoteen lukenut kirjaa.
Joskus nuoruudessaan on jotain lukenut.
Siltä kysyttiin lempikirjaa.
Toivottavasti ehdin lukea Seitsemän veljestä ennenkuin kuolen.
Toivottavasti ehdin lukea viihdekirjaa ennen kuin nukun.

On kamalaa lukea unissaan.

KIITOS PIIA.

Saldo.Tänään.
Tänään en ajatellut mitään.Hanat vuosivat mustaa, ruskeaa ja kusenkeltaista vettä. Kruunasi tunnelman heti aamusta. Syksyn värit. Iltaan kirkastui.Olen toiminut ainakin äitinä, keittäjänä, kissana, hirviön ruokana, naapurina, valokuvaajana ja majana. Olen pöllyssä reissaamisesta ja riepuna olosta. Unirätti ja jätemylly. Tiedän sentään missä olen kotonani.

Saldo.Aiemmin.
Kaikkialla sataa, satoi ja on satanut ja olen kaikkialla kastunut.
Pietari hälisi ja minä nukuin siellä hyvin ja pehmeästi. Kävin taideakatemian asuntolassa myöhäisellä vierailulla Jaakon kanssa ja tapasimme kiinalaisopiskelijan, joka jossain määrin hämmentyi läsnäolostamme. Sinnehän ei kuitenkaan kävellä kadulta sisään, vaikka käytännössä niin tehdäänkin. Poika juoksi peräämme pimeään rappuun ja ojensi minulle tutisevin käsin jotakin. Sain lahjan, punaisen rasian sisällään rannekoru. Kiinalainen juttu, mutta ele oli kaunis.Tuntuu nololta, ettei ole jättää muuta kuin käyntikorttinsa.

Neva teki minulle hyvää. Tila muutenkin.

hki 180907 18.32

pietari 200907 20.55



pietari 210907 01.09

kuopio 220907 19.05

Nilsiä, Manttu.

Tajutonta. Liikaa. Tajuamatta. Matkaa, puhetta, kuvia, sanoja, tupakkaa. Hyvin palaa.

Minä olen palannut.

Maisema on aina eri. Maisema kulkee aina samana viiruna sivuitseni ja lyö verkkokalvolle milloin vihreää, milloin kirkasta palavaa valkeaa. Säälimätön voimattomuus, uupumus, liikapaljo.

Notkuin viikonlopun sarjakuvafestareilla Helsingissä. Aika kului, kengät kului, pää kului. Pää täytyisi purkaa ennen huomista orientoitumista ihan johonkin muuhun.

Löysin eilen metsästä haudan. Minun täytyy aina tutkia, työntää nenäni pimeisiin luolin ja kivien kolosiin. Mitä tahansa voi löytyä. Vaikka käärmeitä, joista myös jonain kuluneena yönä uneksin. Niitä oli paljon, erilaisia. En edes paljoa pidä pimeistä loukoista, sillä niistä todellakin voi tehdä löytöjä. Otin opikseni. Luin vain Hopsu-gerbiilille jätetyn viestin (haudanryöstäjä) ja otin kosteasta muovikukasta kuvan. Kohta löysinkin jo mustia torvisieniä ja suppilovahveroita.




Kävin suihkussa, ajattelin pakkaamista, märkiä vaatteita, kylmyyttä ja lapsen vaatteita. Miten ne pienenee kun lapsi pitenee. Ajattelin ihan tavallisia sanoja. En niitä väsyneitä puhelinsanoja tai laadukkaita runoilijoille myönnettyjä sanoja vaan ihan normisanoja. Kahvi, leipä, anna, väsyttää. Sanoja. Lisää.

Huomenna taas lähden. Sarjakuvafestarit odottaa. Palaan jossakin vaiheessa, vain lähteäkseni ja taas palatakseni jotta voisin heti perään lähteä. Hirveä syskuu ja ihana.

Olen unohtanut Valokuvatorstain lapsiaiheen kokonaan. Se on niin kovin lähellä nyt (se lapsi). Jotenkin mennyt kesä tuntuu jo unelta kaiken kiireen keskellä ja selasin tämän pikaisesti arkistoistani.

Siihen kiteytyy paljon, kiireetön kiire ja vauhti, hätäisyys jolla pojat viuhtoo menemään koko päivän. Mummolan laituri joka on kohta muisto vain. Mummola on myynnissä. Tai kaipa se on minulle anoppila. En enää halua mennä sinne. Olen vähän lapsi itsekin sen suhteen, jääräpäisesti kieltäydyn menemästä, jotta voin säilyttää muistoni sellaisina kun ne alkoivat muistoiksi muuttua.

Queen of the house.
Tänään tyydytän taas pesuaineviettiäni. Elämä voittaa. Tämä video on mainio.

Päivän saldo
makaronilaatikkoa kynsien alla

joku yrittää tunkea sunnuntain lehtiä hiljaa
postiluukusta
kahisee ja hinkkaa
helsinkiläinen ja paikallinen
aina toinen repeytyy matkallaan läpi oven

tiskasin
ruokaa laitoin
seurustelin O:n kanssa luin
Tinttiä

Matkalla töistä kotiin etsimme pulloja. Päätimme ettemme saa mennä kotiin, jos emme löydä edes yhtä. Emme löytäneet. Päätimme järsiä jäistä pinaattikeittoa sitten ulkona, lämmittää patongit auringossa. Onneksi joku oli jättänyt puolitoista litraa tyhjää pulloa roskiskatoksemme kulmille. Pääsimme kotiin.

Ai niin. Aina joku kuolee taas. Enkä minä edes ymmärrä miten sanomalehden tekeminen onnistuu.

Mitäpä mistään kun aurinko paistaa
kun joka hetki menettää jotain
kun aurinko paistaa kun
kaikki toistuu
ja

Eilen VB:llä Vesa Rannan avajaiset ja myöhemmin illalla Introssa Kirjakantin Jazzana-ilta. Jyrki Kiiskinen, Merja Virolainen ja Trio Toivanen, Pasanen, Salmela. Merja Virolainen lausui kauniita asioita Kiimasta. Minä olin kännissä.

Kirjakantti jatkuu ja minä olen motissa tässä pienen miehen kanssa. Iso on Kesälahdella ja Jyväskylässä. Yritän olla ajattelematta asiaa sellaisena kun sen näen. Viikonloppu pilalla.

Äiti lähti. Virtaan kuten halusikin.

Väsymys on leijunut minussa. Tänään se pakotti nuokkuvaan uneen, junassa ja poikaa nukuttaessa. Olen niin täynnä ja puhki ja rikki ettei mikään uni riitä. Itku välillä nykii. Raskaasti. Ja kun uni kävi se meni ja toi palasen pirteyttä ja hermostuneisuutta. Vain sen verran että unettomuus jatkuu. Rajalla. Rajatilassa. Välitilassa. Matkalla vaiheesta, näännyttäviä lepohetkiä.

Joskus näyttää itselle hassulta kun on unohtanut missä on ja äkkiä näkee vaikka pihlajan. Lehdet läheltä ja miettii että miten tähän tultiin, missä olen ja onkohan tasapainoaisti vielä kunnossa?

On.

Taiteiden juhla eilen. Väsyttää. Taideaarteiden kirpputorilla oli vain muutama myyjä, ostajia sitäkin runsaammin.
Puhuimme Jyrkin kanssa viimevuosien unet. Lasi punaviiniä ja vähän lisää kotona.

Väsymys on vanha ja hitusen uusi jokaisena aamuna. On suuri sun rantasi autius. Vähän levoton.