Created with dumpr.net, originally uploaded by toinensari.

Valokuvatorstain uusi haaste. Hieman "aita on matalin" -vastaus haasteeseen. Läsnä - poissa. Siellä - täällä.


Sairastelun ja unen maailmasta (omani) poistuin tänään Johanna Tuukkasen ensi-iltaan. Pidin erityisesti Juhlateoksen naisista, lämpöisistä, neuroottisista ja ihan oikeista. Tavasta miten naiset koskettivat toisiaan, leikkisästi, tyttömäisesti ja tutusti, niin kuin naiset parhaimmillaan tekevät. Näpräävät toisiaan, tukevat ja tekevät, loikoilevat ja puhuvat. Pidin tutuista peloista, naisellisen monimutkaisesta ja tunnistettavasta tavasta kehitellä sanottavansa. Mitä pelkää, miksi suihkussa käydessä täytyy pitää verho auki ja mihin se johtaa....

Lämpimin mielin ja jäisin varpain hain Anttilasta kuuman ruislimpun ja sen huulipunan jonka hankinta on jäänyt. Tyydytin sairasta vihtymystäni pesu- ja puhdistusaineisiin ja samalla pohdin sitä kysymystä jota Tuukkanenkin toisessa teoksessaan: Mitä nämä ostamani/hankkimani/käyttämäni aineet minulle lupaavat? Ja onko se kaikki luvattu jo lunastettu?

Minä en hankkinut kosmetiikkaa (Paitsi sen huulipunan) vaan ihan tiskiainetta ja parketinpesusuihketta. Miksi en osta halvinta ja ruminta ja tutuinta (yleensä palaan aina Toluun ja se on oikeasti hyvää, nam.) vaan hypistelen tosissani jotain "pikkutiskaria" joka tuoksuu....melonilta ja kurkulta? Se oli jo kädessäni.

Kyllähän minä tiedän mitä ne lupaa....