Juokseminen ei tänään riittänyt, piti mennä ja tulla taksilla. Koko aikataulu levisi aamupäivän rumbassa ja puheluiden ristitulessa. Puhuin paljon tyhjästä ja tyhjyydestä ainakin iltapäivälehdelle. Unohdin sanoa että heidän lehdelleen tyhjyyden teema sopisi täydellisesti. Tyhjät sivut. Tyhjyys on yksi lempiaineeni. Tein siitä tutkintotyöni.


Nauhoitimme lasten oikeuksia, tai O ja kollegani A sitä tekivät, mutta minäkin sain kertaalleen lukea tekstin tulevan viikon juhlallisuuksia varten. Radiosta niitä kuulee koko ensi viikon. Kesken lukemisenkin O säntäsi sisään yhden soivan puhelimeni kanssa ja löi sitten soittajalle luurin korvaan. Lapsityövoima sai palkkansa välittömästi ja minulta taisi jäädä ajatuksen asteelle ne asiat joita olin koko päivän tekevinäni ja tekemäisilläni. 


Illalla menimme pienten poikien kanssa elokuviin, UP - kohti korkeuksia oli oikein liikuttava ja hauska. Yhdessä vaiheessa huomasin O:n ulvovan riemusta. Näytti että poika kohoaa penkistä ilmaan pelkän naurun voimalla. 


Talsin kokopäiväisen lumiränttäntään seassa kotiin,vessapaperipaketti kainalossa ja yritin muistella olenko syönyt koko päivänä. Olinhan minä. Kotona, yhdeksältä illalla, kuorin ja söin aamupalabanaanini.